keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Heidi: Vappu ohi.

Tai no ihan ku meillä ois sitä sen kummemmin juhlittu :D
Viimevuonna mä vedin ihan jäätävät kuohuviiniperseet mökillä, Janne kuskina. Tänävuonna en juonut pisaraakaan alkoholia. Itseasiassa koko alkoholi tekee pahaa, jo pelkästään sen ajatteleminen!
Oltiin puhuttu alustavasti kavereiden kanssa että jos mentäs vapunpäivänä piknikille vartiovuorenmäelle.
Lauantai iltapäivällä alkoi ihan jäätävä lumisade, en tiedä mihin asti mahtoi sataa mutta maa ja naapurikerrostalojen katot olivat ihan valkoisena.
Sunnuntai päivällä lumet suli ja me vietettiin vapunaattoa kotona leffoja katsellessa ja syötiin pihvit ja valkosipulikermaperunat.


Jälkkäriks tippaleivät ja munkit. Ja koska kaupassa ei ollut jäljellä enää simaa niin ostettiin Pommacia :D

Mun maha on oikeesti ihan täys kusipää. Yleensä kun on jotain sovittua menoa niin mun maha alkaa vittuilemaan. Niinku tälläkin kertaa kun oltiin sitä piknikiä mietitty.
Heräsin maanantaina aamuyöllä kaksi kertaa ihan jäätäviin vatsakipuihin.
Oli pakko perua piknikit ja koittaa vaan nukkua kivut pois. Puolenpäivän aikoihin nousin ylös ja halusin käydä jossain.
Käytiin keskustassa ajelemassa ja ihailemassa kaunista ilmaa. Lopuksi kaupan kautta kotiin ja tekemään tortilloja.

Railakkaat vappubileet. Janne nukkuu ja mä pelaan Farm Heroes Sagaa!! :D :D

Mites teidän vappu?

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Heidi: 11 kysymystä ja 11 vastausta.

1. Milloin ja miksi aloitit bloggaamisen?

Ihan ensimmäinen blogi tais olla 2011, en uskaltanut/kehdannut kirjotella tunnistettavasti, joten ei mulla kovinkaan paljon ollut lukijoita ja jotenkin ne blogit sitten jäi. Tämän blogin taisin alottaa viimevuonna? Halusin jonkun harrastuksen ja saa tämän kautta käytyä läpi jonkinlaisia ajatuksia.

2. Mikä on suhteesi uskontoon?
Hmm... Uskon Jumalaan, uskon Jeesukseen, kuulun kirkkoon. Mutta en pidä itseäni uskovaisena, mutta joskus rukoilen.

3. Jos saisit olla kuka tahansa muu, kuka olisit?
Onpas vaikea kysymys... En haluais olla kuuluisa. Enkä mikään miljonäärikään. Joskus tuntuu että en halua olla minäkään, mutta vastaan nyt kuitenkin etten halua olla ketään muu.

4. Top 3 herkut/mätöt?
Suklaa.
Pitsa.
Kaikki mexicolainen...

5. Jos perisit koko sukusi omaisuuden nyt, mikä olisi parasta tai mieluisinta mitä jäisi käteen?
Varmaan mun tädin asunto Göteborgin keskustasta.

6. Paras vuodenaika? Perustele.
Kevät!!! Kaikki herää eloon, ei ole liian kuuma, mutta se fiilis että kohta on kesä. Kaikki se vihreä väri ja kevätkukat jotka puskee maasta. Vaatteita voi jo vähentää ja pääsee mökillekin viettämään aikaa :)

7. Mainitse 3 asiaa, joihin kiinnität huomiota vastakkaisessa sukupuolessa.
Ensimmäiseksi katson aina kengät! Mun mielestä kengät jotenkin kertoo paljon siitä ihmisestä. Sitten kasvot ja lopuksi tottakai se yleishabitus.

8. Vasen etusormesi ampui juuri nyt luodin, kävikö pahasti?
Enpä usko! :D

9. Uskallatko olla oma itsesi?
Uskallan. Ja sitä olenkin. Haluan olla erilainen ja tehdä omia juttuja mistä diggailen. En missään nimessä halua kuulua massaan. Joskus ehkä hiukan ennakkoluulot harmittaa, mutta ei nykyään enää niin paljon.

10. Mitä pelkäät?
Hissejä, lentokoneita, kassoja, ufoja, isoja käärmeitä, isoja hämähäkkejä, vessoja, busseja, hevosia, neuloja, verta... Aika vaikeeta tää elämä välillä :D

11. Kauan sulla meni aikaa vastata tähän haasteeseen?
Hmm... 20 min?

Haasteen saa ottaa vastaan kuka ikinä haluaa!

Krista, haastan sut vielä erikseen!!! :) 



tiistai 11. huhtikuuta 2017

Heidi: Kaupunkikierros ja Mylly

Mä olin taas jälleen kerran ja edelleen todella huonovointinen aamulla, joten en päässyt tänäänkään terapiaan. Tärisin taas täällä sohvalla ja päätin että hitto mä lähen kävelemään keskustaan. Apteekissa pitäs käydä. Kävelin about 1,5 km kunnes tuuli ylty niin kylmäksi että hyppäsin bussiin.

Kävin yliopiston apteekissa ja lähdin kiertelemään toria.


Oli ihana huomata että vihannes- ja hedelmämyyjät ovat saapuneet jo torille :) Tykkään ostaa varsinkin vihannekset torilta, koska ne on huomattavasti edullisempia kuin kaupassa.


Aivan ihania kukkia pääsiäisväreissä löytyi myös torilta. Kävin hakemassa vähän inspiraatioo mökille... En vaan oikeen lämmennyt, ainakaan vielä, noille orvokeille, mutta viikon päästä saatan taas olla jo toista mieltä! Ennemmin kuitenkin jotain valkoista ja punaista amppeleihin, koska mökkikin on puna-valkoinen.

Torilla ollessani Krista laitto viestiä että nähtäiskö. Sovittiin että mennään kauppakeskus Myllyyn Raisioon. Mä menin ekaa kertaa bussilla Myllyyn ja olin ihan paskana että hyppäsinkö nyt väärään bussiin kun se heitti ihan ihme runtsaa :D

Tavattiin jo perinteeksi muodostuneella Arnoldsilla. Merille toast, Kristalle bagel ja minä kun en mitään kiinteetä meinaa saada alas otin frappén, joka on siis kylmä kahvijuoma.

Alan olemaan jo hieman huolestunut kun tämän mun huonon olon takia mä oon laihtunut kilon päivässä... Nyt yhteensä kolme kiloa... Pitää varmaan seurailla tilannetta ja käydä lääkärissä...

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Heidi: Perjantai kuulumiset.

Edelleen on ollut kirjotusmotivaation kanssa ongelmia. Tai ei oikeastaan motivaation kanssa, vaan että ei ole oikeastaan mitään kirjotettavaa tältä viikolta.
Pää lyö niin tyhjää että luulin eilen (torstai) että on perjantai ja lähdin terapiaan yhdeksäksi, siellä hoitaja sitten muistutti että mulla on aika vasta huomenna... Olin ihan 100% varma että oli perjantai :D No tää ei jotenkaan ole mitään uutta..
Mä alotin viime viikolla uuden lääkkeen ja ehdin jo kaikille hehkuttaa miten hyvä se on, koska ei oo tullu mitään sivuvaikutuksia... No kyllähän ne sitten iski. Mulla on ollu ihan helvetin huono olo henkisesti ja fyysisesti. Mä oon oikeestaan vaan maannut sohvalla, koka maailma on pyörinyt siihen malliin että oon pelännyt pyörtyväni. Ja oon yökkäillyt ilmaa. Ruokahalu on mennyt kokonaan. Ja heräilen öisin huonoon oloon ja nukun koiran unta.
Tää olo aaltoilee ja pääsin tänään jopa kävelylle terapian jälkeen.


Aattelin että kävelen ensin kaskenkatua kauppatorille, mutta huomasin että olo oli suht hyvä joten aattelin että kävelen itästä pitkäkatua Kupittaan asemalle ja hyppään siitä bussiin, mutta olo oli niin hyvä että päätin kävellä teatterisillalle katsomaan narsisseja, mutta siellä oli jotkut saaristolaismarkkinat ja menin vaan suoraa kauppatorille ja siitä bussiin, jossa mulla alko heti huono olo...

Keväinen Turku on melko ruskea :D Kovasti jo odottelen puihin lehtiä, tuskin tarvitsee enää kauaa odotella :)

Tässä kun en ole sohvalta oikeen päässyt mihinkään liikkumaan, virkkasin aikani kuluksi Kirahvin!
Ohje löytyy tästä linkistä.


Saa nähdä tuleeko näitä enemmänkin tehtyä. Jannelle lupasin vihreän :)

Hauskaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Heidi: Toimi vastakkaisen tunteen mukaan.

Vai miten se meni? :D

Eli mulla on täällä menossa viikko jolloin pitää toimia vastakkaisella tunteella. "En jaksa"- lausetta ei saa käyttää, joten on tullut melko hyvin tässä lenkkeiltyä :D Jopa eilen pienessä tihkusateessa lähdin ulos, koska en olis jaksanut! No, en koe tästä tekniikasta olevan mulle mitään hyötyä, koska en tunne oloani yhtään sen paremmaksi (vaan joskus jopa huonommaksi!!) sen jälkeen, vaikka kuinka ois itseään taputellut selkään ja hurrannut... No jatketaan vielä ensi viikon loppuun.


No perjantaina oli jo niin tylsää et taistelin itseni kanssa mitä teen. Annan kanssa sovittiin että nähdään kaupungilla, mutta tulisi sinne vasta iltapäivällä... Joten päätin että mä kävelen kaupungille.



Mä laitan tän Sport Trackerin kuva tähän, koska siitä näette etten tuolla mun kipeellä plantaarifaskiitilla oikeesti pääse kävelemään kovinkaan lujaa. Moni on kysellyt lenkkiseuraksi, mutta en suostu ennen kuin toi jalka on 100% kunnossa. Kukaan tuskin jaksaa laahustaa mun kanssa etanavauhtia :) Eli ihan kipeestä jalasta johtuu ja mitä kovempaa kävelen, sitä kovempaa se alkaa sattua... (Toki tuossa liikennevalopysähdykset sun muuta, mutta suurin syy plantaarifaskiitti!)





Yks mun suosikkipaikkoja Turussa on vanha suurtori ja sen aurajokimaisema ja tunnelma, nyt ilma vaan pilasi tunnelmaa harmaudellaan...

Pitihän sitä ennakkoäänestämässäkin käydä! Saa taas rutista ilman huonoa omaatuntoa ;)




Torilla venailin Annaa, jonka seuraksi menin Hansaan shoppailemaan ja käytiin me Vasemmiston vaalikojulla juomassa sumpit!!

Muistakaahan tekin äänestää! <3

torstai 23. maaliskuuta 2017

Heidi: ei menny ihan putkeen....

Viime postauksessa mainitsin että aloitan psykiatrisen päiväosaston.
Päiväosasto on muuten kuin psykatrinen osasto, mutta siellä ei tosiaan olla yötä, vaan mennään aamulla ja iltapäivällä johonkin aikaan sitte voi lähtee kotiin...

Menin maanantai aamulla sinne odottavin mielin. Tiesin että olen taas masentunut ja viimekerralla kun olin siellä 3 viikkoa, vaikutti se mun oloon tosi positiivisesti.
Olin iloinen siitä että saan vähän päivärytmiä, joudun pakottamaan itseni ulos asunnosta ja tapaan muita ihmisiä ja saan hiukan enemmän sosiaalista elämää.

Olin tyytyväinen kun kuulin että mulla on sama hoitaja kuin viimekerrallakin, pidin häntä viimeksi todella mukavana.

Noh, olin mä siellä sen maanantai päivän...

Meillä oli hoitopalaveri lääkärin ja kahden hoitajan kanssa, johon kuului siis myös tämä hoitaja jota olin aikasemmin pitänyt tosi mukavana...

Lääkäri vaikutti tosi mukavalta, mutta tää hoitaja alko huutaa ku palosireeni.
Mä en voi vaan jäädä kotiin makaamaan! Mä EN VOI vaan turvautua lääkkeisiin!! Sanoin että haluan opiskelemaan, mutta en voi tällähetkellä koska mulla on niin huono muisti ja uskon sen johtuvan Lamictalista.
Kuulin kuinka lääkäri yritti piipittää taustalta, että moni on sanonut sitä, että se on ihan normaalia... Mutta hoitaja huusi tän päälle että mun pitää lopettaa sitten se lääke, että valitsenko mielummin huonomuistisuuden ja lääkkeen kuin sen että menisin opiskelemaan!!??!?
Tässä vaiheessa mä aloin jo itkemään. Sanoin että valitsen mielummin huonomuistisuuden kuin sen että raivopäissäni tapan jonkun.
(Lamictal tasaa mun mielialaa, enkä hermostu nykyään niin helposti kuin ennen.)

DKT on nyt sun ainoo lääke. Sun pitää poistua vähintään kahdeksaksi tunniksi pois kotoota. Ethän sä mitään taitoja opi jos et käy töissä!? Miks sairasloma on kirjotettu noin pitkälle?! (30.6.) Sen voi tarvittaessa keskeyttää!! Mikset käytä mitään ehkäsyä, vaikka et halua lapsia?!?! Nyt pitää alkaa parantaa muistia! Sä MENET tsemppitaloon. Ai se koulutuspaikka tulee keväällä hakuun? NYT ON KEVÄT!!!!!!! Vai et Vervee ootte suunnitellu?!? Se on AIVAN LIIAN PITKÄ prosessi sulle!!!! Ja niin edelleen ja niin edelleen...

Menin ihan lukkoon, iski pakokauhu. Kaiken tän se HUUTAA mulle.

Mä yritin änkyttää sinne väliin et kyl DKT:sta on ollu hyötyä... Tiedän että saiken voi keskeyttää... En käytä ehkäsyä koska hormonaalisista sekoo pää, enkä oo 10 vuoteen tullu raskaaks vaikka oon ollu ilman ehkäsyy.... Oon koittanu parantaa muistia esim kertaamalla Saksan kielioppia ja sanoja...

Unohdin kaiken mistä mun piti mainita sille LÄÄKÄRILLE... Ihan kaikki, menin ihan lukkoon ja lopulta en saanut enää sanaa suustani. Nyökytin vain kauhuissani...
Mun piti kertoa just näistä opiskeluhaaveista, kuntoutumissuunnitelmasta, psykoterapiasta, fyysisistä oireista, psyykkisistä oireista, lääkityksestä ja eri vaihtoehdoista parantaa oloa, mut kaikki päätettiin jo mun puolesta, ilman että multa kysytään mitään tai edes että saisin suun vuoron...

Tuli olo että se hoitaja pitää mua vaan laiskana paskana, että menisin vaan töihin. Niin helppoa kun se onkin. Tottakai menisin.Ja tottakai haluan töihin! Ei mua huvita vaan himassa maata kaikenaikaa... En oo koskaan ollu näin kauaa pois työelämästä/koulusta. Aina oon keksiny jotain. Nyt toi mieliala vaan sahaa niin perkeleesti ees taas ja nää romahdukset on hypomananisten kausien jälkeen aika helvetinmoisia... Ja enhän mä voi Lamictalia lopettaa kuin seinään että saisin muistini takaisin? ....

Kyl jäi niin paska maku suuhun sen tapaamisen jälkeen...

Lopuksi lääkäri vaan sanoi että oon siellä 2 viikkoa.

Menin juomaan kahvit ja päätin jo siinä, etten palaa enää koskaan... Todella ammattimaista käytöstä...


tiistai 21. maaliskuuta 2017

Krista: Marina Grill it

Hektistä tuntuu olevan elämä tällä hetkellä. Aika menee ihan yhtäkkiä, viimeisestä bloggauksestakin jo aikaa, vaikka tuntuu että vastahan kirjoittelin. 
Perjantaina oltiin ystävän, Merin kummitädin (heitä on kolme kaikenkaikkiaan), katsomassa Tom of Finland. En oikein osannut odottaa elokuvalta mitään, kun melko uusi tuttavuus tämä Tom of Finland minulle on. Mutta tykkäsin kyllä ja suosittelen lämpimästi, kyllä siinä melkein itku tuli. Ja aivan mahtavaa miten on edetty myös homoseksuaalien oikeuksien/etuuksien saralla, toki aika kauhealta tuntuu että ihmisiä on tapettu ja rankaistu vain seksuaalisen suuntautimisen takia. 





Sunnuntaina olimme isoäitini, Merin isoisoäidin, syntymäpäiviä juhlistamassa Marina Grill it ravintolassa. Ravintola oli mielestäni hieno ja lapset huomioitiin todella hyvin. Siinä ainoat positiiviset kokemukset ravintolan osalta olikin. Menu oli mielestäni melko suppea ja hintakaan ei ollut kovinkaan edullinen. Lisäksi olimme ensimmäiset asiakkaat, ja viereisen pöydän porukalle jo ilmoitettiin että kanaruuat olisi loppu. Hämmentää miten tasokkaalla ravintolalla voi loppua jokin ruoka-aine yhden pöytätilauksen jälkeen. Ruoka tuli pöytään vasta tunnin päästä tilauksesta, lapset kyllä onneksi saivat muiden alkupalojen lomassa omat annoksensa. Lasten ruokien jauhelihapihvit mauttomat, käristyneet ja aivan mustat, eikä todellakaan maistuneet hyvältä. Tilattujen pihvien kypsyystasot ei vastanneet haluttua kypsyyttä. Itse tilasin Porsaan kylkirullan ja pippurikastiketta 21€. Kylkirulla oli hiiltynyt ja maistui palaneelta, kastikkeessa ei ollut juuri mitään makua, ainakaan toivomaani pippurista makua en siitä löytäny. Mihin ravintolan mausteet oli piilotettu? Merille otin jauhelihapihvin ja ranskalaisia, johon kuului myös salaatti. Vain ranskalaiset maistuivat, myös siskoni pojalle maistui vain ranskalaiset, enkä ihmettele. Jauhelihapihvit olivat karsean makuisia. En menisi toiste, enkä suosittelisi ravintolaa, en ainakaan a la carte-listaa.


Pikku-Mee jaksoi todella hienosti yli 2h istua syöttötuolissa, koko ruokailun ajan. <3

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Heidi: Kuulumisia.

Heips vaan taas! Viikon hiljaiselon jälkeen ajattelin tänne jotakin tulla välillä postailemaan. Suoraa sanottuna kirjottelu on jäänyt ihan rehellisen väsymyksen takia ja ehkä hiukan laiskuudenkin...
Sen verran oon bloggerissa saanut käytyä, että oon lisännyt blogit.fi ja blogipolun sivupalkkiin, joita klikkaamalla pääset seuraamaan meitä myös niillä sivuilla *vink vink* ;)

Oon ollu viime viikonlopusta asti niin väsynyt etten jaksanut edes tiistai aamulla lähteä terapiaan.


Oltiin viimelauantaina ystävämme, Jaanan, synttäreillä ja mua alko jo lauantai aamulla aikamoinen väsymys painamaan silmää... Ihmettelin että mistä ihmeestä tää mahto johtua, mutta olin ollut viimiset 2-3 viikkoa ku duracel-pupu ja nukkunut 5-7 yöunia, jotka kostautui nyt...



 
Jose ja mä.



Jaana on ammatiltaan viittä vaille valmis kokki ja oli tehnyt meille ihan taivaallisen hyvää crème brûléetä!!

Tää viikko on oikeestaan mennyt mun kohdalla jotenkin ihan ohi. En ole tehnyt yhtään mitään!!
Maannut sohvalla ja kattelut Game of Thronesia alusta toiseen tuotantokauteen asti. Oon nukkunut pitkään ja mennyt ajoissa nukkumaan. Oon ollut tosi hermostunutkin, johtuen varmaan siitä että alotan huomenna psykiatrisella päiväosastolla...
Mun on jokaisena nättinä päivänä tehnyt mieli lähteä ulos fillaroimaan... En oo saanu aikaseks. Jo pelkästään itärillä (n. 100 metrin päässä) käyminen on tuntunut ihan ylivoimasen vaikeelta tehtävältä... Ei oo huvittanut tehdä yhtään mitään. 

Tänään kuitenkin päätin että nyt on pakko jo päästä vähän ulkoilmaan ja ehdotin että lähdetään mökille grillaamaan. Mukaan tuli myös ystävämme Jani, mun broidi Sami ja hänen vaimonsa Nati.
Nati on kotoisin Thaimaasta, eikä ole oikein näihin meidän pakkasiin tottunut, joten hän lähinnä vaan paleli mökissä sisällä takkatulen vieressä.
Naureskelin että nää ilmat alkaa oleen meille suomalaisille lämpimiä jo, mutta osaan vaan kuvitella miltä hänestä tuntuu tulla tänne pakkaseen +40 asteen lämmöstä!!





Mökillä oli vielä ihan täysi talvi. Se on niin puiden suojassa, ettei aurinko oikeen pääse lämmittämään. Sovittiin kevät-talkoot ens kuulle, mennään vähän raivaamaan risuja pois ja maalailemaan ulkorakennusta kunhan säät vaan sallii..


Meidän prunnikin oli ihan jäässä...





                                      Rrrrilli. Koko terassi oli ihan lumen ja jään peitossa.


Naapurin koirakin haisto makkarat ja tuli meidän kanssa hengailemaan vähät välittäen omistajan vihellyksistä ja kutsuista kotiin :D









Leppoisaa sunnuntaita kaikille! Miten teidän viikko ja viikonloppu on mennyt?





 


perjantai 10. maaliskuuta 2017

Heidi: Whatever Motherfuckers keikkakuvia TVO 10.3.2017






Jos teitä kiinnostaa tämä Turkulainen heavypunkrock-bändi, pääset heidän facebooksivuilleen TÄSTÄ!
 
  

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Heidi: Tom of Finland.

Lähettiin eilen Jannen kanssa ihan extemporee leffaan. Nuokuttiin kummatkin sängyssä tylsistyneenä ja Janne sai idean että lähetäämpä leffaan koska meillä oli kaksi vapaalippua jotka Janne sai leffa kuvauksista n. kk sitten.
No eipä siellä pyörinyt oikeestaan mitään muuta mielenkiintoista kun tuo Tom of Finland. Mä muutenkin olin todella kiinnostunut siitä leffasta, koska mä diggailen kaikkia tositapahtumiin perustuvia ja dokumentti elokuvia.
Broidi kävi sen viimeviikonloppuna katsomassa ja voi helvatos mikä haloo siitä nousi facebookissa. Kaikkein eniten ehkä ärsytti se kommentti missä sanottiin että ei tuollasta leffaa kuulu mennä katsomaan! :D
Miks ei?
Mä siinä postauksessa pelottelin heteromiehiä että siellä elokuvateatterissa sellanen korkeempi voima levittää sellasta homopölyä mikä muuttaa kaikki heteromiehet homoiksi.

Leffa kertoo siis Tom of Finladista (Touko Laaksonen) joka on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia kuvataiteilijoita. Piirrokset ovat homoeroottisia ja Laaksonen on vaikuttanut merkittävästi 90-luvun homokulttuuriin. Ootte varmaan nähnyt näitä piirroksia esim. kaupassa kaffepaketin kyljessä...

Leffa oli ok. Kyllä mä sen varmasti ostan kun se tulee DVD:lle mutta ei se niin hyvä ollut että mä sitä sen suuremmin hehkuttaisin. Sanoisin että leffaliput ei mennyt hukkaan.
Tunteisiin se meni. Suruakin siinä koettiin, mutta myös löyty ihan hauskoja kohtauksia.
Harmittaa kun niin moni kuvittelee sen olevan joku homoporno elokuva, mutta siinä ei pornoa ollut.

Käykää ihmeessä katsomassa, se on yksi Suomen 100v juhlavuoden elokuvista!












tiistai 7. maaliskuuta 2017

Krista: Parisuhdeasiaa

Mä olen aina ihastunut vanhempiin, yleensä aika paljonkin vanhempiin miehiin, ikähaarukka n.10-25 vuotta minua vanhempia. Pari poikkeustakin toki on ihan teiniaikoina, mutten oikeen kokenut sitä omakseni. Ehkä vanhemmissa miehissä oli sitä varmuutta, heillä oli jo kokemusta naisista ja olenpahan jotain ehkä oppinutkin. Suhteet on olleet aika hurjia, ja harvassa olen loppujen lopuksi ollut kovinkaan onnellinen. On petetty, jätetty, vaihdettu parhaaseen ystävään, välinpitämättömyyttä ja alkoholismia. Alkoholistit on olleet se isoin ryhmä, mun ristini kantaa. Viimeisimpien seurustelusuhteiden miehet ei ole olleet pahoja tai edes kamalia, mutta alkoholi teki (ja tekee edelleen) heistä myrkyllisiä, energiasyöppöjä ja epäluotettavia miehiä. En tiedä miksi, mutta sellaisia ne on enemmän tai vähemmän olleet kaikki. Merin isä on myös alkoholisti, eikä hän ole tekemisissä tyttärensä kanssa, mutta se on täysin hänen oma valinta. 



Kyllä, taidan rakastaa häntä. <3


Elämässäni alkoi kuitenkin puhaltaa täysin uudet tuulet joulukuun alussa. Merin kummitäti, rakas ystäväni, ja eräs yhteinen ystävämme järjesti mulle sokkotreffit. Sokkotreffit Samin kanssa. Mä en ole koskaan aikaisemmin ollut sokkotreffeillä, lisäksi treffit oli sovittu hänen "kotiin". Kuinka paljon lisää jännitettävää aivan uuteen tilanteeseen. Luotin kuitenkin ystäviini, että kyseessä on ihan kiltti nuorimies, he tuntevat Samin jo nuoruudestaan. Vielä 5 minuuttia ennen treffejä istuin viereisen kirjaston vessassa, kun suolisto heitti kuperkeikkaa. Noh, voitte ehkä arvata että hyvinhän siinä kävi. 

Opetteleminen toki tässäkin on. Miten kuuluu olla miehen kanssa, joka on ollut vain yhdessä(1!) vakavassa suhteessa, 9-vuotta sitten, joka on hirmu kiltti ja vain 4 vuotta vanhempi, joka EI ole alkoholisti?! Jo ennen minun ja Merin isän eroa kävin juttelemassa ammattilaisen kanssa, ja uskon että olen sen ansiosta nyt tässä. Olen osannut tehdä oikeita ratkaisuja, ajatella asioita hiukan laajemmalti, saanut uusia näkökulmia, päässyt yli ja vihdoin olla tässä. Onnellisessa, ihan ihanan uudenlaisessa parisuhteessa. 



Ja luulisin, että hän minua <3


Pieni rakas Meri-tyttönen tänään 1v5kk, jonka kunniaksi tämä kuva. Rakkaalla lapsella on monta lempinimeä, tässä käytetyimpiä: Mee, Mertsi, Merberi, Metussiina, Piipana, Pirppis, Pirpana 💗


Meri 1v5kk kuvassa mukana myös hänen serkku 3v10kk

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Heidi: Kirppistelyä ja Pancho Villa.

Käytiin itseasiassa jo eilen Jannen kanssa Hassisen kirpparilla, jota oon täällä aikasemminkin hehkuttanut että siellä teen edullisimmat ja parhaimmat löydöt.

Mun lupaus, etten osta itselleni vähään aikaan vaatteita ei sitte oikeen toiminut ku pääsin Hassiselle...
Sieltä irtos paitoja alle kahdella eurolla. Muutama ihan iskemätönkin.



Nää paidat on kivoja senkin puoleen että oon alkanut nyt täyttää vaatekaappia myös muullakin värilla kuin mustalla!! Harmaa ei edelleenkään sovi.


Mä olin aivan innoissani kun löysin nämä viisi kirjaa 2€/kpl, koska olen todella kiinnostunut henkisestä kasvusta! Mä just olin päivää aikasemmin sanonut Jannelle että jos mulle haluaa ostaa kirjoja, kannattaa ostaa mulle Viisas Elämä kirjoja ja niitä löytyykin aika monta jo kirjahyllystä. Nämä eivät ole Viisas Elämä kirjoja, mutta juuri sellasia joita etsin ja haluan lukea.

Kirjoja, kirjoja ja vielä lisää kirjoja... Janne löysi mulle Fifty Shades of Gray kirjan kolmannen osan eurolla! Halusin vielä tuon ykkösosan englannin kielisenä, sekin vain eurolla.






Leffoja eurolla ja vhs-kasetteja, joita keräilen (varsinkin Disney), eurolla!! :)

Oltiin ihan varmoja että taas menee kirpparille ihan tuhottoman paljon rahaa, mutta menikin vain n. kolmekymppiä ja Jannekin osti vaikka ja mitä.

Ja sitten tän päivän murkinoihin jotka vedettiin Pancho Villassa. Meidän piti mennä ensin mun broidin, Tommin, kanssa leffaan ja syömään, mutta ei päästy Jannen kanssa kun odoteltiin että joku tyyppi ois soittanut että mennään katsomaan autoa. Se tyyppi oli yhden aikaan tulossa Forssasta ja ei puhelua ole vieläkään kuulunut ja kello riipii viittä, että tais olla siinä se auto! :D
No ei siinä mitään, mentiin sit kahdestaan syömään.




Janne otti vanhan tutun Lonely Riderin ja mä koitin tälläkertaa Chevre (vuohenjuusto) salaatin, joka oli positiivinen ylläri ja annoskokokin oli niin suuri etten jaksanut kaikkea syödä.



Leppoisaa sunnuntaita kaikille!! Mites teidän viikonloppu on mennyt?